Olen tehnyt kauan matkaa, tietä tyhjää kulkenut
Etsien vain sisälleni rauhaa
Ehkä elämä on sotku hetkiä,
pitäis irti päästää kun ne on mennyttä
Luotettu ehkä liikaa
siihen että aika korjaa
se minkä vuoksi nähtiin
niin kovin paljon vaivaa
Halusin olla kaikkea muuta kuin hän
tehdä paremmin ja viisi kertaa enemmän
Annan sulle anteeksi, kaikki virheesi
Annan sinulle anteeksi, kaikki ruhjeeni
ja jos mä vielä vihaisin se ois turhaa
Aina ankara itseäni kohtaan,
vaikka heikkouksia itsessäni kohtaa.
Ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani
Vaikka kuinka koetin nähdä,
ja ymmärtää paremmin.
Ehkä sittenkin ymmärtämättä
vois olla helpommin
Sä veit, sä veit
mut ja selväksi teit niin teit
et pysty rakastamaan
se loppuu ennenkuin alkaakaan
Oon maannu lattialla
miettinyt miten täällä selvitään
Oon huutanut keuhkot pihalla
on tuntunut ettei pysty hengittää
Jos ajatukseni mun joku kuulis
kuoren alla jotain muuta kun luulis
Kuinka tosissani mietin
mä minne meen
mitä tässä elämässä
mitä sen jälkeen
