Nyt on oikea aika muistella riparia tälleen 5kuukauden .. ei ei kiinnosta niin voi skipata(kaisa;) )
Ripari oli oikeesti elämäni parhampia kokemuksia. Lähin sinne vähän ristiriitasilla fiiliksillä, kun olin vähän kipee, mut ootin riparii sikana, mut olin sillee ei en halua sinne. Ekapäivä oli aika rauhallinen varmastikkin sen takia koska ei tunnettu toisiamme kunnolla.
Koko viikko kokonaisuudessaan oli ihan mahtava! Meillä oli ihanat isoset ja Olli!:) Oppitunnit oli suurimmalta osakseen kivoja, vaikka niitä mä aluksi "pelkäsin" että ne on pelkkää uskojumalapäläpälä juttua, mutta ei todellakaan ole!
Kun me tutustuttiin kaikki toisiimme, meille alko muodostumaan tosi hyvä yhteishenki. Mun mielestä meijän riparilla ollu semmossii ihmisii jotka olis jääny yksin huoneeseen mököttää, vaan kaikki läks mukaan kaikkiin juttuihin hyvällä asenteella.
Vikailta oli ihanan kamala. Olin ilonen että pääsen pois, mutta samalla halusin jäädä. Istutaan kaikki siinä piirissä, keskelle alkaa muodostumaan risti, vähän joka puolelta kuuluu nyyhkytystä. Se oli se ihanan kamala tunne.
Konfis-aamuna olin rättiväsyny heräsin kuudelta, olin nukkunu varmaa neljä tuntia ja sen huomas. ei muutaku kirkolle albat päälle ja menoks. Olen edelleen sitä mieltä että se ehtoollisviini on pahaa, enkä oo sen jälkeen siihen koskenut vaikka tilaisuuksia on pari ollukkin hyi.

Mulle jäi riparista päällimmäisenä mieleen: laulut,hyvä porukka,ihanat isoset,meille osui hyväs sää, oppitunnit, "hurjan" vaikea loppukoe, päivän skabat,batmanit,sketsit ja monen monet muut jutut!
ja nyt mä oon ite isoskoulutuksessa. Mä niin toivon että mä pääsen isoseks. Mutta jos en pääse, sille ei voi mitää(
En tiiä mitä mun pitäis vielä sanoa, mutta kiitos vielä teille 1riparilaisille <3 (tällee 5kk jälkeen on vielä hyvä kiittää:') )